"Joulupukki tuo Sisulle tällässen pienen auton varmasti..." höpisee Sisu 2v. kantaen ruttuista lelulehteä mukanaan. Kuulkaa, se on hienoa kun lapsi oppii puhumaan!! Muutama kuukausi sitten pieniä haparoivia sanoja, nyt paljon puhetta ja ihania ymmärrettäviä keskusteluja enemmän kuin monen aikuisen kanssa :) Ja mistä ihmeestä se pieni poika voi tietää joulupukin ja että lahjojakin voi saada ja ennen kaikkea, miten kaksi vuotias osaa olla ihan mukana joulun odotuksen tunnelmassa, jännittyneessä ja salaperäisessä, vaikken itse ollut vielä yhtään samaan fiilikseen lähtenyt. No joka tapauksessa; tunnelma tarttuu ja tällä viikolla ollaan alettu odottaa joulua jo ihan toden teolla.
Meidän perheessä perinteisesti joulun odotus menee tällä kaavalla, että marraskuun loppu tohinoidaan ja odotetaan tallin pikkujoulua ja ensimmäisen adventin jälkeen kun pikkujoulut ovat ohitse, sytytetään eka adventtikynttilä ja aletaan valmistautumaan oman perheen jouluun.
Tallin pikkujoulut viettävät juhlavuotta tänä vuonna. Jo viidennen kerran uurastaa talliporukka kukin tahoillaan ja ekana adventtina tallinvintti ja pihapiiri ovat täynnä jouluntaikaa. Tallinvintillä on tunnelmallinen kahvila herkullisine leivonnaisineen sekä pienet myyjäiset. Havukranssit ja keppihepat ovat olleet myydyimmät tuotteet jo monena vuotena ja aina löytyy myös jotain uutta. Kodassa voi käydä lämmittelemässä ja juomassa kupin nokipannukahvia makkaran ja lettujen kanssa. Pihapiirissä voi tutustua lampaisiin ja kanoihin. Kotiin viemiseksi voi ostaa tuoreita oman kanan munia. Koska ollaan tallin pihapiirissä, voi tietysti lähteä hevosajelulle tai kokeilla talutusratsastusta. Kelit eivät ole varsinaisesti suosineet tähän aikaa vuodesta järjestettyä tapahtumaamme. Vain kerran ollaan saatu nauttia kunnon lumisesta, valkoisesta rekikelistä. Mutta vaikka rapa on roiskunut ulkona, on tunnelma ollut aina lämmin ja iloinen ja väkeä on vesisateellakin riittänyt. Joka vuosi pikkujouluihin on saapunut aina enemmän ja enemmän väkeä. Parasta palautetta on se, että monet ihmiset saapuvat paikalle vuodesta toiseen ja sanovat, että "tietysti tultiin, tämähän on meidän yksi parhaista jouluperinteistä". Tämän vuoksi jaksaa taas seuraavana vuonna yrittää.
Yksin ei tälläinen tapahtuma syntyisi. Onneksi ympärillämme on ihana, tehokas ja kekseliäs talkooporukka. Joka vuosi talkoolaisten joukkoon liittyy muutama uusi ahertaja, mutta ilman äitiä, kummitätiä ja kälyä ei olisi tätä tapahtumaa koskaan synytynytkään. Kiitosten aika on vasta tapahtuman jälkeen, mutta nyt jo lämmöllä ajattelen teitä kaikkia! Tapahtuman tuotolla on rakennettu uusi tarha hevosille ja nyt tähtäimenä siintää ympärivuoden ratsastuskunnossa pysyvä, iso ja laadukas ratsastuskenttä. Sattumalta tapahtuman ajankohta todella motivoi rahan hankinnassa kun pimeää ja märkää riittää ja ratsastuskelit ovat aikalailla vuoden huonoimmat.
Nyt toisesta huoneesta kantautuu soittorasian soittamana "taas toivotus hyvän joulun" ja taustalla iloisia lasten kiljahduksia. Serkkutytöt ovat meillä leikkimässä lasten kanssa ja haettiin juuri vintiltä joulutarvikkeita. Kohta sytytetään kynttilä ja syödään joulupuuroa. Nyt se alkaa kohinalla, joulun odotus!
Sitten lähdetään puurtamaan tapahtuman eteen. Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet ja vanhat kävijät!
Tässä muutamia kuvamuistoja menneiltä vuosilta pikkujouluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti