Lopputalvesta leivottiin hapanleipää. Meillä on iso leivinuuni ja äidilläni ikivanha hapanleivän juuri ja leipätiinu. Itse katson vähän velvollisuudekseni jo näistäkin syistä opetella tämän taidon. Ja mukavaahan se on, varsinkin nyt kun äiti hoitaa lähes koko homman. Itse keskityin tällä kertaa esimerkiksi tutkimaan samalla ipadistä, kuinka nykyaikana neuvotaan hapanleipä leipomaan ja sieltähän se sitten löytyikin. Voiko enää nykyaikaisemmin sen sanoa: ruisleivän leipominen on hitaan elämän luksusta. Ja sitäpä juuri. Hapanleivän leipominen on aloitettava jo edellisenä päivänä ja hommaan menee kyllä helposti koko seuraava päivä, mutta se tuore leipä voin kanssa, nam!
Hitaan elämän luksusta on myös hypätä hevosen selkään ja lähteä kiireettömästi kahdeksi tunniksi asiakkaan kanssa vaikka käyntimaastoon. Ei tarvitse miettiä kuinka pitkälle ehditään ja koska laukataan. Voi hetken huokaista aikataulutetun päivän keskellä ja keskittyä vain nauttimaan hevosesta ja luonnosta. Ja ajatelkaapas, muutama asiakas, jotka ovat itse kiireisiä yrittäjiä, ovat suunnitelleet aikataulunsa niin että kesken töiden ovat ehtineet hetkeksi ratsaille rentoutumaan.
Kesä koluttelee ovella, vaikka ilma ei ole juuri päässyt lämpenemään ja nytkin vettä sataa ja on koleaa. Tallin piha on hiljentynyt. Monta hevosta on lähtenyt laitumille pitkin kyliä. Pihassa pyörii enää muutaman hevosen omistajat ja tietysti asiakkaat. Kevät on ollut täynnä ikimuistoisia ratsastuksia vaihtelevissa keleissä.
 |
| Tulva-aikoina päästään nauttimaan järvimaisemista ja etenkin Helmiä vesi vetää puoleensa, se rakastaa läiskytellä vedessä! |
 |
5-vuotias kummityttö Vilma synttärivaelluksella.
Ukkonen Kotipiirin pihassa talutusratsastuksessa.
    
Lumikki pääsi villoistansa. Ekaa kertaa pääsimme keritsemishommiin ja onneksi tuli Mimmilläkin omat sakset mukaan, hyvin sujui! Kiitos Aino ja Laura avusta!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti