Monta kertaa on jo houkuttanut ravintolapäivänä järjestää jotakin. Nyt ensimmäistä kertaa on edes hiukan ylimääräisiä voimavaroja Sisun vauvavuoden ja ensimmäisen Ali-Seppälässä eletyn vuoden jälkeen. Kun vielä arvottiin järjestetäänkö vai ei niin kuulin, että sunnuntaina on vanhempieni 40. vuotis hääpäivä. Ja siinäpä todellinen syy perustaa ravintola, jotta vanhemmat pääsevät ulos syömään rubiinihääpäivän kunniaksi. 40. hääpäivä ansaitsee todella peukutuksen. Vieläkö meidän sukupolven ihmisistä moni viettää näitä rubiini- ja kultahääpäiviä. Siis lämpimästi tervetuloa herkuttelemaan Ali-Seppälän kotaan ensi sunnuntaina. Menu: lohisoppa, saaristolaisleipä, vesi, lätyt, nokipannukahvi, mehu. Ja tietysti pihalta löytyy eläimet ja hevoskyytiäkin on tarjolla. Äsken juuri keitettiin anopin kanssa koekeitto ja oli todella herkullista! Kiitos Eeva-mummin, keitto onnistuu taatusti myös sunnuntaina!!
Maanantaina arki alkoi sitten ihan todenteolla. Naapurin serkkutyttö lähti eskariin eikä aina enää olekaan paikalla Mimmin kaverina ja tallityttönä. Vanhin kummilapseni lähti yläkouluun ja oma pikku esikoinen oli maanantaina ekaa kertaa päiväkerhossa. Mimmi jäi hyvin jännittyneenä ja peloissaan kerhoilemaan ja äiti sulki oven perässään pala kurkussa. Kun menin noutamaan tyttöä kahden tunnin päästä, kuului avoimesta ikkunasta Mimmin iloista puheensorinaa ja naurua. Samalla hetkellä valtava tunne kuohu valtasi äiti-ihmisen: helpotus, että tyttö iloisesti pärjäsi, ylpeys että 3-vuotias selvisi yksin kerhopäivästä ja HAIKEUS, nytkö se pieni tytön tyllerö pärjää ilman äitiä, alkaa viettää entistä enemmän aikaa muiden kanssa, liukuu pikku hiljaa sylistä väkisin pois.. Pakko oli laittaa siskolle viesti, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Sisko vastasi: voi kuule Kaisu pikkusiskoni, lapset on lainaa vain... Nämä tunnelmat jakoi tällä viikolla varmasti moni äiti ja miksei isäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti