Ravintolapäivän maininkeja

Viime sunnuntaina Ali-Seppälän kota toimi pop up-ravintolana. Keli oli komea, väkeä riittävästi, tunnelma leppoisa, soppa maukasta ja lätyt suussa sulavia. Kanat kaakatti pihalla tervehtien asiakkaita ja Helmi sekä Rusina painoivat hommia lähes tauotta. Kaikki sujui varsin hyvin ja ehkä jatkossakin täältä saattaa löytyä jotakin ravintolapäivänä. Apujoukot olivat parhaat mahdolliset. Kiitos kaikille päivän touhuihin osallistujille ja erityiskiitos asiakkaille! Ravintolan perustaminen oli melkoisen voimia vievää. Vaikka ihan vähän vaan järjestelin, siivoilin ja suunnittelin. Sunnuntaina apujoukot hoitivat hommat ja itse vaan ihmettelin ja juttelin asiakkaiden kanssa. Silti tämä ravintoloitsija oli kyllä varsin rättipoikkiväsynyt päivän jälkeen ja muiden kiireiden vuoksi ravintolan purkaminen on jatkunut pitkin viikkoa. Täytyy myöntää, että ilman ihania avuliaita läheisiä, ei oikein mitään tämän luokan juttuja pystyisi järjestämään. Kyllä saa olla onnellinen, että apua ja tukea riittää ja kaiken lisäksi kaikki apujoukot ovat yhtä innoissaan touhuista kuin minäkin.

Viimeisen viikon aikana ratsastuksia on aika usein sävyttänyt rankkasadekuurot. Välillä totta kai harmittaa lähteä ulos ja ratsaille kun vettä tulee kuin saavista kaataen. Toisaalta välillä olen ihan oikeasti nauttinut tilanteesta. Hyvällä varustuksella sadetta tuskin huomaa ( no kaatosateen kyllä huomaa ehkä kuitenkin..) ja on aika mahtavaa laukkailla läpi isojen vesilätäköiden ja vähät välittää vedestä, kurasta ja sateesta. Varsinkin silloin kun kotona odottaa lämmin sauna ja kaikki päivän työt on tehty.

Tällä viikolla Ali-Seppälän pihalla vieraili puutarha-alan ammattilainen, joka vihdoin sai jotain rotia pääkukkapenkkiimme. Itseäni nuo kukkapenkit ei ole ehtinyt vielä yhtään häiritä, vaikka koko kesän ovatkin rehottaneet silmän alla täynnä pitkiä rikkakasveja. Mutta kyllä vaan meidän mummu ja mummi ovat nyt iloisia kun penkit ovat siistejä ja ensi kesänä ehkä jopa minä saan ne pidettyä kunnossa. Täällä isossa vanhassa maalaistalon pihapiirissä on täytynyt oppia hyväksymään, että kaikkea ei ihan lähi vuosina saada kuntoon. Eli muutama laitettu kukkapenkki on jo ihan hyvä alku.

Aika Helmi

Yksi hevonen on tällä hetkellä kovassa käytössä ja todella nimensä arvoinen. Ja se on tietenkin Helmi. Viimeisen viikon aikana Helmi on kunniakkaasti kuskannut joitakin mainitakseni mummo-ihmistä auringonnousuvaelluksella, ensimmäistä kertaa ratsastavaa kahden tunnin vaelluksella, tyttöjä ponitunnilla, taitavampaa tyttöä esteiden yli, rouvia täyttälaukkaa sänkkärillä. Helmi löytää juuri oikean vaihteen päälle automaattisesti. Vauhtia ja varovaisuutta sopivissa määrin. Ja ai niin, viisi vuotta sitten Helmi toimi hääkyydissämme vetohevosena. Ja arvatkaapa mitä, hääkeikkaa pukkaa jälleen Helmille!

Monta kertaa on jo houkuttanut ravintolapäivänä järjestää jotakin. Nyt ensimmäistä kertaa on edes hiukan ylimääräisiä voimavaroja Sisun vauvavuoden ja ensimmäisen Ali-Seppälässä eletyn vuoden jälkeen. Kun vielä arvottiin järjestetäänkö vai ei niin kuulin, että sunnuntaina on vanhempieni 40. vuotis hääpäivä. Ja siinäpä todellinen syy perustaa ravintola, jotta vanhemmat pääsevät ulos syömään rubiinihääpäivän kunniaksi.  40. hääpäivä ansaitsee todella peukutuksen. Vieläkö meidän sukupolven ihmisistä moni viettää näitä rubiini- ja kultahääpäiviä. Siis lämpimästi tervetuloa herkuttelemaan Ali-Seppälän kotaan ensi sunnuntaina. Menu: lohisoppa, saaristolaisleipä, vesi, lätyt, nokipannukahvi, mehu. Ja tietysti pihalta löytyy eläimet ja hevoskyytiäkin on tarjolla. Äsken juuri keitettiin anopin kanssa koekeitto ja oli todella herkullista! Kiitos Eeva-mummin, keitto onnistuu taatusti myös sunnuntaina!!

 

Maanantaina arki alkoi sitten ihan todenteolla. Naapurin serkkutyttö lähti eskariin eikä aina enää olekaan paikalla Mimmin kaverina ja tallityttönä. Vanhin kummilapseni lähti yläkouluun ja oma pikku esikoinen oli maanantaina ekaa kertaa päiväkerhossa. Mimmi jäi hyvin jännittyneenä ja peloissaan kerhoilemaan ja äiti sulki oven perässään pala kurkussa. Kun menin noutamaan tyttöä kahden tunnin päästä, kuului avoimesta ikkunasta Mimmin iloista puheensorinaa ja naurua. Samalla hetkellä valtava tunne kuohu valtasi äiti-ihmisen: helpotus, että tyttö iloisesti pärjäsi, ylpeys että 3-vuotias selvisi yksin kerhopäivästä ja HAIKEUS, nytkö se pieni tytön tyllerö pärjää ilman äitiä, alkaa viettää entistä enemmän aikaa muiden kanssa, liukuu pikku hiljaa sylistä väkisin pois.. Pakko oli laittaa siskolle viesti, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Sisko vastasi: voi kuule Kaisu pikkusiskoni, lapset on lainaa vain... Nämä tunnelmat jakoi tällä viikolla varmasti moni äiti ja miksei isäkin.

Puimuri, syksyinen hyvä ystäväni

Monet ratsastajat odottelevat syksyllä, milloin päästään laukkailemaan sänkipellolle. Eilen illalla puitiin eka pelto ja tänään aamulla oltiin jo isojen "ponituntilaisten" kanssa laukkailemassa. Kauaa ei tarvinut tyttöjä houkutella mukaan ja ilmeisen mukavaa oli heidänkin mielestään. Kuvia en ehtinyt tänään ottaa, sen verran reipasta meno oli. Kullankeltainen olki vilistää kavioissa, vilja tuoksuu ja hevoset pörisee innoissaan; joka ratsastajan unelmaa! Juuri nyt on oikea aika suunnata sänkkärilaukoille. Koskaan ei tiedä milloin syyssateet alkavat ja tämä ihanuus on taas vuodeksi ohi.

Kärryajelua

Sunnuntaina päästiin kokeilemaan kuinka Helmi toimi kärryjen edessä vaelluksella ja mukavaahan tuo oli, vaikka ehdottomasti itse olenkin ratsastuksen kannattaja. Eväät kulki helposti mukana, niitä oli helppo maistella vaikka jo matkan aikana. Vauhtia piisasi, maisemat vaihtui. Mutta mikä parasta: kärryjen kyydissä voi arempi ja kokematonkin päästä nauttimaan hevosvaelluksesta. Hyvä idea lahjaksi tai yllätykseksi, koska näin saat mukaan ystävän, äidin, anopin, lapsen, puolison, työkaverin tai kenet vaan ketä selkään nouseminen hirvittää. Tunnelma on taattu ja kavion kopse on hurmaavaa!

Kerrankin kun iso hevonen oli kärryjen edessä, piti tietenkin myös pikku-ballerinan päästä ajelulle. Ali-Seppälän pihapiirissä kevään ja kesän kuljeskellut vaaleanpunaisiin pukeutunut prinsessa on muuttunut pinkiksi ballerinaksi. Satutanssitunnit alkavat pian, tutu on hyvin koekäytetty ja liikkeitä reenataan jatkuvasti. "Baletti tekee hyvää lihoille" meinaa Mimmi. Lienee tarkoittavan lihaksia. Mutta antaa mennä vaan. Balettipukuja saa aina uusia, vaikka puhki kuluisi. Ja kuinka paljon iloa tuo puku tuottaa. Täytyy myöntää, että tyttö tutussaan on kuin metsänkeiju kun pöllähtää esiin milloin mistäkin pusikosta. Hymy tulee huulille väkisin. Mutta voi kanssasisaret, tyttöjen äidit, mikä on seuraava villitys mihin varautua?!