Perjantaiaamuna Sisu (nyt jo 3v.) kertoi kaverilleen, että tulevana viikonloppuna "äiti vaan hubertaa" ja niinhän äiti vaan teki! Kertakaikkisen onnistunut Hubertusratsastusviikonloppu siis takana. Neljä lähtöä, joissa kaikissa sää suosi meitä. Pelto oli pohjana erinomainen ja aurinko lämmitti. Ratsastajat nauttivat silminnähden ja minä; minä olin ratketa riemusta jokaisella kierroksella viilettäessäni esteeltä toiselle ja käännyttyäni aina vain uudelleen katsomaan taakseni mahtavia ratsukoita, jotka seurasivat jonossa perässäni. Kuinka taitavia ja rohkeita ratsastajia! Ja mitä superhevosia meillä onkaan!! Kovakuntoisia, varmoja, vauhdikkaita, taitavia, mutta ennen kaikkea luotettavia. Ja kaikki erilaisia, jokaiselle tuntui löytyneen sopiva hevonen. Jokainen kierros päättyi huimaan ketunhäntäjahtiin ja vauhdikkaaseen kunniakierrokseen.
Jos luulet, että edellä oleva kuvaus on liioittelua, katso alla olevat kuvat ja vakuutut siitä, että totta on joka sana :)
Kiitos, että te osallistujat tulitte paikalle. Niin kauan kuin innokkaita osallistujia riittää, saan minä järjestää kaikenlaista. Kiitos Marjo tuhannesti hienoista kuvista (ne saivat minut intoutumaan jopa taas tähän kirjoittamiseen). Kiitos Maija ratamestarille ja Iidalle, Vilmalle, Emmalle, Mimmille ja Sisulle, että paalit olivat aina paikoillaan. Kiitos Saana, Pikku-Maija ja Sofia, että olitte aina siellä missä apua tarvittiin. Kiitos kotavastaava äitini. Kiitos Lotta, että jaksat aina, ja ihan kaikkea! Kiitos Kimmo, että hoidat lapsia ja kotia ja annat äidin vaan hubertaa <3
