Hyvää alkanutta vuotta 2016! Uuden vuoden aattona mietittiin lasten kanssa kulunutta vuotta. Muutama edellinen vuosi oli täynnä merkittäviä tapahtumia kuten muutto uuteen kotiin, hevoset omaan pihaan, Sisun syntymä, uusia hevosia, oma yritys jne. Tällä kertaa totesimme, että vuosi 2015 olikin jo paljon seesteisempi. Tärkeinä muistoina vuodesta lapsille jäi lähinnä äitini ja siskoni meidän pihapiirissä vietetyt isot synttärijuhlat elokuussa, joita valmisteltiin tunteella koko kesä ja juhlittiin riemulla ihanana elokuun päivänä. Sisun puhumaan oppiminen oli ehdottomasti vuoden kohokohtia. Keväällä saatiin hepat isolle uudelle laitumelle ja laitumen tekokin jäi muistoihin. Matkat totta kai jäävät aina mieleen. Pihaan muutti myös Riki-Ori ja toinenkin uusi heppa, Odda, liittyi joukkoomme. Mutta ehkä tärkeimpänä muistona jäi juurikin se, että elämämme ihan hitusen rauhoittui ja selkeytyi. Lapset kasvavat humisten ja Sisunkin kanssa saa aikaiseksi jo vaikka mitä. Uudesta vuodesta lupasin tehdä entistä seesteisemmän.
Jos olet ihan kypsänä pakkaseen ja koko talveen, älä vaivaudu lukemaan enää eteenpäin :D
Tänä aamuna lämpömittarissa komeili meidän Ali-Seppälän historian ennätyslukema -29 astetta. Kaikille ystäville, tuttaville, sukulaisille ja asiakkaille tiedoksi silti, että kyllä täällä tarkenee! Hevosyrittäjän kaksi parasta ystävää, lämmitettävä juoma-automaatti pihatossa ja isot heinähäkit (pihattohevoset pitävät itsensä lämpiminä syömällä ja kovilla pakkasilla heinän kulutus on melkoinen) tekevät myös pakkasjaksoista ihan mukavia. Itse tykkään, että talvet on kylmiä ja kesät kuumia ja olenkin ihan vakuuttunut, että pitkä pakkasjakso lupaisi kesälle hellettä. Pääsääntöisesti ihmiset jaksavat valittaa jo ensimmäisenä pakkaspäivänä kun mittarin lukema tipahtaa kahteenkymmeneen tai alle. Putket jäätyvät, autot jäätyvät, sormet jäätyvät. Vettä ei tule, lämpöä ei tule, töistä ei tule mitään. Kokemusta löytyy myös itsellä. Vesi putket ovat olleet myös meillä jäässä. Öljy humpsahtanut hetkessä ja yllättäen loppuun. Kyllä täällä myös on kirottu pakkasia. Tällä hetkellä vaan kun kaikki toimii, ovat pakkaspäivät ihan kauniita ja tervetulleita tuomaan sitä oikeaa talven tuntua. Itse kuitenkin hysteerisenä marssin monta kertaa päivässä, aamulla aikaisin ja illalla myöhään, tarkistamaan, joko
tuo mahtava vesikuppi olisi jäässä, mutta ei, viime näkemältä vieläkin sula!
Toki pakkaset aiheuttavat taloudellista harmia, edellä mainittu kallis öljy hupenee taivaan tuuliin huomaamatta, sähkölasku kohisee pilviin asti, heinälasku tuplaantuu ja kirjanpidossa on pitkä miinus kun 70% asiakkaista ei arvosta pakkaskelejä. Kuitenkin onnellinen optimisti ajattelee ainakin vielä ensimmäisellä pakkasviikolla kun puhelin piippaa viestejä "siirretäänkö ratsastus lämpimämpiin keleihin", että kerrankin on aikaa tehdä rauhassa sisähommia esim. purkaa niitä kahden vuoden
takaisia muuttolaatikoita.
Muutama rohkea ratsastaja on uhmannut pakkasta ja tullut ratsastamaan talven ihmemaahan. Ratsastukset on toteutettu sekä ihmisten että heppojen ehdoilla, välillä ilman satulaa nauttien hevosten lämmöstä. Välissä on hyvä kävellä itsekin ja taas nauttia hetken rauhallisesta pehmeästä menosta lämpimän hevosen selässä. Pakkanen kimaltelee auringon säteissä eikä mihinkään ole kiire! Kokemus sinänsä sekin. Mutta kun pakkaset joskus loppuvat, ei muuta kun kaikki innolla
ratsastamaan, jotta saadaan pakkasen aiheuttamat tappiot kuitattua!
Vielä kiitos äkkiä puoli metriä lunta ja talven ihmemaa on täydellinen! Sitten puolentoista kuukauden päästä kevät kiitos yhtä vikkelästi!
