Viimeisen viikon aikana syksy on todella näyttänyt parasta puoltaan. Voi mikä ihana lämpö, aurinko ja sänkipellot! Elokuun loppu meni tiiviisti hevoshommissa, useampi päivä putkeen kellon ympäri pelkkää hevostelua. Kiitos ja kumarrus kärsivällisyydestä kotiväelle! Kengittäjää, eläinlääkäriä, ponituntia ja vaelluksia vaelluksien perään. Viimeinen elokuun viikonloppu lunasti monta kesän lupausta. Todellinen naisten hemmotteluvaellus saunomisineen kaikkineen, uusia reittejä, uusia taukopaikkoja, uusia asiakkaita. Voi kuinka uudet asiat piristävätkään. Ja pakko mainita seiskaluokkalaisten tyttöjen viiden tunnin vauhtivaellus, joka huipentui esteisiin sänkipellolla ja lammessa kahlaamiseen. Tätä vaellusta näyttivät hevosetkin rakastavan.
Tänä viikonloppuna pääsin nauttimaan erilaisesta vaelluksesta kun ystävä järjesti 3-kymppisensä kuuden tunnin vaelluksen merkeissä. Kyllä oli ihanan rentouttavaa painella jonon viimeisenä omalla luottohevosella ja nauttia viiniä auringon paisteessa vailla huolen häivää kun joku toinen navigoi kärjessä puhelimen kanssa, että "onkohan tämä polku oikea..." ja taukopaikalla kaiveli eväitä
satulalaukuista esiin miettien kuinkakohan murskana eväät tällä kertaa ovat. Itse keskityin nauttimaan jonkun muun tekemistä eväistä ja täydellisestä ilmasta. Kiitos kaikki mukana olleet, uskon että sankari oli päiväänsä tyytyväinen!
Tänään oli mahtava päivä. Aamulla kourallinen ratsastajia, mutta sen jälkeen jotakin ihan muuta; Luhtikylän nuorisoseuran järjestämät Elokisat. Osallistuin tapahtumaan itse ensimmäistä kertaa ja voi kuinka lystiä olikaan! Ihana ilma, leppoisa tunnelma, innokkaat ja onnelliset lapset ja ylpeys uutena kyläläisenä että kuinka täällä kylällä järjestetään jotain näin mukavaa!! Lähtötunnelmat tapahtumaan olivat tämän kaltaiset: pakko mennä tukemaan nuorisoseuraa vaikka olisi tuhat tärkeämpää työtä, HIRVEÄ kiire, äkkiä asiakkaat kotiin, hevosten pikainen hoito, lapsien ruokinta, työmiehille ruokaa, Rusina kärryillä matkaan kohti kisapaikkaa (koska olin luvannut ponin paikalle), omat ja lainatut tytöt (ja tietenkin Sisu!) autoon ja kaasupohjassa muutaman kilometrin päähän kisapaikalle
Nuorelaan. Mutta kaikki nämä unohtuivat kun päästiin paikalle. Mimmi osallistui ensimmäistä kertaa yleisurheilukilpailuihin ja oli asian mukaisesti sekä jännittynyt että innoissaan. Isoveli harrastaa yleisurheilua ihan tosissaan ja touhu oli Mimmille sillä tavalla tuttua. Mimmi esimerkiksi mietti, että kuinka lihakset tulee pitää lämpiminä ja kyseli, että mitä se rentoutuminen oikein tarkoittaa.
Ohjelmassa oli kolmiottelu (juoksu, pallon heitto, pituushyppy) ja lisäksi keppiheppojen laukkakilpailut. Mukavaa oli, menestystä tuli, Rusinalla riitti keikkaa, buffetin eväät maistuivat ja homma toimi kaikin puolin erittäin mallikkaasti. Kiitos kylän aktiiviset!
Kiitos Ainolle, joka toteutti poniajelun!
Kylän lapset harjoittelee pituushyppyä
Mimmin eka ruusuke, tästä on hyvä aloittaa
u
